Olen viime aikoina selvitellyt hätäveren saatavuutta. On käynyt ilmi, että verihuollossa olisi kehitettävää.
Hätäverellä tarkoitetaan yleensä O-negatiivisia punasoluja, joita voidaan antaa kiireellisesti, kun potilaan veriryhmää ei vielä tiedetä.
Veripalvelusta saamani suullisen tiedon mukaan hätäveren sijoittelulle ei tällä hetkellä ole yhtenäisiä valtakunnallisia kriteerejä. Asiaan liittyvää kehitystyötä on kuitenkin aloitettu.
Sairaalaverkon muutokset tekevät kysymyksestä ajankohtaisen. Leikkaustoiminta on ollut luonteva peruste verivaraston sijainnille. Monin paikoin leikkaustoimintaa on lopetettu. Toistaiseksi hätäveren on silti katsottu olevan edelleen tarpeellinen, sillä se turvaa alueen varautumista akuuttiin vuotoon liittyen.
Äkillisiä tilanteita tulee edelleen. Välimatkat pysyvät.
Keskustelemillani ammattilaisilla on varsin konkreettinen käsitys siitä, missä tilanteissa hätäverta on tarvittu. Harvinaiset tilanteet muistetaan yksiköissä vuosienkin takaa. Vastaavan tiedon kokoaminen valtakunnallisesti ei kuitenkaan näytä olevan yksinkertaista.
Verensiirrot kirjataan ja verivalmisteet ovat jäljitettävissä. Eri asia on, saadaanko tiedoista kattava valtakunnallinen kuva juuri hätäveren käytöstä, käyttöaiheista ja saatavuudesta. Saamani suullisen käsityksen mukaan tässä olisi kehitettävää.
Harvinainen käyttö ei yksin kerro, että varautuminen olisi tarpeetonta. Toisaalta jokaisen verivaraston sijaintia ja kokoa pitää voida arvioida.
Hätäveren sijoittelun tulee perustua lääketieteelliseen tarpeeseen, välimatkoihin, veren toimitusviiveisiin ja yksikön valmiuteen aloittaa hoito. Käytön tulee olla perusteltua, ja arvokkaiden verivalmisteiden hävikkiä tulee minimoida potilasturvallisuudesta tinkimättä.
Myös muutosten kokonaiskustannukset pitää selvittää. Mitä säästetään varaston poistamisella, mitä maksavat kiireelliset verikuljetukset ja miten muutos vaikuttaa hoidon aloittamiseen?
Kun verihuoltoa jatkossa kehitetään, toivon, että ensihoidon ja akuuttiyksiköiden ammattilaisia kuullaan. Erityisesti tarvitaan pitkien välimatkojen alueilla työskentelevien kokemusta.
Olen erittäin huolestunut hätäveren saatavuudesta pitkien välimatkojen alueilla. Mihin tietoon hätäverivarastojen poistamisesta tehtävät päätökset perustuvat, ja miten potilasturvallisuus varmistetaan?
Kun valtakunnallisia kriteerejä vasta kehitetään, hätäverivalmiuden heikentäminen vaatii erityisen huolelliset perustelut. Ennen päätöksiä on osoitettava, miten tarvittava veri saadaan potilaan luo ajoissa.