Sairaalaverkkoa uudistetaan tehokkuuden ja potilasturvallisuuden nimissä. Mutta mistä tiedämme, että nämä tavoitteet toteutuvat?
Tuore 18 tutkimuksen katsaus tukee vaativan kirurgian keskittämistä. Tavallisempien leikkausten keskittämisen hyödyt jäivät kuitenkin rajallisiksi, ja toiminnan tehokkuus usein heikkeni. (Johnson ym. Annals of Surgery 2026.)
Vuonna 2024 julkaistussa, lähes 123 000 potilaan amerikkalaistutkimuksessa tavallisten leikkausten tekeminen sairaalaverkoston pääsairaalassa ei yhdistynyt parempaan turvallisuuteen. Pitkittynyt sairaalahoito oli siellä yleisempää. (Brooks ym. American Journal of Surgery 2024.)
Tutkimukset eivät suoraan kerro, miten Suomen sairaalaverkko pitäisi järjestää. Ne kuitenkin haastavat ajatuksen, että suurempi olisi aina tehokkaampi.
Lääkärinä minua kiinnostaa, mitä potilaalle tapahtuu ennen leikkaussalia. Kuinka nopeasti hän saa apua? Mitä hoitoa pitkän kuljetuksen aikana on saatavilla? Miten turvataan esimerkiksi vakavasti vuotavan potilaan hoito?
Potilaan selviytyminen ei ala leikkaussalin ovelta.
Myös tuoreessa yli 2,3 miljoonan potilaan tutkimuksessa maaseudulla asuvien ennuste oli huonompi riippumatta siitä, leikattiinko heidät maaseudun vai kaupunkialueen sairaalassa. Tutkimus ei osoita syyksi pitkää matkaa, mutta muistuttaa katsomaan leikkaavaa sairaalaa laajempaa kokonaisuutta. (Mullens ym. JAMA Network Open 2026.)
Oulaskankaan palveluista päätettäessä on arvioitava koko alueen hoitoketju ja valmius. Tarvitsemme vuoden 2025 päätösten vaikutuksista seurantatietoa: hoitoviiveet, potilassiirrot, hoitotulokset ja kokonaiskustannukset.
Keskittäminen on väline. Ei itseisarvo.
Välimatkalla on väliä. Myös sillä, mitä hoitoa matkan aikana saa.