Terveydenhuollon menot eivät ole sama asia kuin sairastamisen ja heikentyneen toimintakyvyn kokonaiskustannukset yhteiskunnalle.
Niinpä.
Halpa terveydenhuolto voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Ja joskus terveydenhuoltoon käytetty suurempi panostus voi tulla kokonaisuutena halvemmaksi.
Terveydenhuollon budjetti kertoo vain osan siitä, mitä sairastaminen yhteiskunnalle maksaa.
Jos terveydenhuollossa tehty säästö heikentää tai viivästyttää hoitoa, kustannus ei välttämättä katoa mihinkään. Se voi vain siirtyä muualle – ja samalla kasvaa.
Se voi näkyä pidempinä sairauspoissaoloina, sairauspäivärahoina, työkyvyttömyytenä, sosiaalipalvelujen tarpeena tai läheisten poissaoloina työstä.
Kustannus voi siirtyä myös kalliimpiin palveluihin: kotihoitoon, ensihoitoon, päivystykseen tai ympärivuorokautiseen hoivaan.
Toisaalta terveydenhuollon kustannuksia lisäävä toimenpide voi olla koko yhteiskunnalle taloudellisesti järkevä, jos ihminen pääsee sen avulla nopeammin takaisin töihin, säilyttää toimintakykynsä tai pystyy asumaan pidempään itsenäisesti.
Siksi terveydenhuollon kustannusten pienentäminen ei ole sama asia kuin yhteiskunnan kustannusten pienentäminen.
Hyvinvointialueen budjetissa voi näkyä säästö samaan aikaan, kun muualla yhteiskunnassa maksetaan enemmän heikentyneestä terveydestä ja toimintakyvystä.
Taskusta toiseen siirtyvä kustannus ei ole säästö.
Ja jos kustannus vielä kasvaa matkalla, se on erityisen huono säästö.
Säästö pitäisi määritellä uudelleen
Todelliseksi säästöksi pitäisi voida kutsua muutosta, joka pienentää kokonaiskustannuksia ilman kohtuutonta haittaa ihmisten terveydelle tai toimintakyvylle.
Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei aina kannusta tekemään ratkaisua, joka olisi koko yhteiskunnan kannalta taloudellisesti paras. Jos yksi toimija maksaa ja toinen saa hyödyn, kokonaisuuden kannalta järkevä ratkaisu voi jäädä tekemättä.
Tätä pitää korjata.
Ajatellaan vaikka ihmistä, joka odottaa hoitoa sairauslomalla.
Jos hoito viivästyy, vaiva voi pitkittyä, toimintakyky heikentyä ja paluu työhön vaikeutua. Silloin säästö, joka syntyi hoidon lykkäämisestä, voikin muuttua paljon suuremmaksi laskuksi muualla yhteiskunnassa.
Joskus oikea-aikainen hoito maksaa enemmän tänään, jotta meidän ei tarvitse maksaa moninkertaisesti huomenna.
Joskus on yksinkertaisesti kallista maksaa liian vähän.